Max Rpm, The Beginning

MaxRpm towards 2009        - part 1/ Max Rpm, The Beginning



   -Eiperskuta, pörise ny ees hädikses stana !

Totesi Max kun epätoivoissaan kiersi nykkeliä pesässä kertatoisensa perään, ihme seosta nämä pikkuisen wanhemmat avaamet kun ei sano mitään vaikka ruutia olis veivaajalla ranteessa enempi kuin suuntavaistoa siellä lipan alla. Vastahan se oli jotain luokkaa kakskyt vuotta sitten kun tääkin avain tuli lukkotehtaalta vastavalettuna ulos, ja yhä edelleen kestää kiertää ihan mihin suuntaan tahansa. Max oli nyt jo kokeillut muistaakseen ainakin kahta suuntaa, vasenta ekana ja sitten tokana vielä sitä oikeetakin. Vaan eipä törähtäny Tonotan voimanpesä, ei vaikka kuinka ois toivonna ja ruutia poltellu, nyt ei nimittään paljoo auttanu voimankäytössä enää säästellä. Tuskinpa tässä hienostelulla pärjättäisiin,tälläkään kertaa kun ei koskaan ennenkään.

 -Prkl kyllä tällä kelillä ny viä tars jaksaa, tai ees meinata! mietiskeli Max ja kurkkas sivusilmällä takapeilin kautta mitä näytti Tonotan tuunatussa mittaritaapelissa ulkolämpömittari. V***tun hieno muuten toi koko taapeli, Saksanmaalta wepistä tilattu vaan vähäsen käytettynä, jostaan tolpan ympärille kääritystä menopelistä kotosin, 10 vee uudemmasta kuin Maxin oma jotta pitäis kyllä pelittää vielä vallan mainiosti. Pikkusen klasille yön aikana kertyneet huurut meinasivat hämätä, samoin peilin kautta välittynyt kuva, mutta kyllä kait se on tuollaista rikitaalia uskominen että kylmä siel on, -28 C ja punasilla kirjasimilla, tosin melko heikolla valoteholla jostain syystä tällä(kin) kertaa. Kummallinen tapa Maxilla kun ei kertakaikkiaan osaa mitään tarjolla olevia tietoja suoraan tosta mittaristosta katsastaa, ajonopeudet maantielläkin tarkistaa aina takapeilistä, jos ei sinistä vilkkuvaloo eikä punasta heistopparia takana näy, niin lienee sopivahko vauhti päällänsä, ainakin Maxin mielestä ja jos joku muu on jotain toista mielipuolta niin onpahan valinnu puolensa pieleen ?

Pikkupakkasta pidelly, ja siihen hyyty Maxin menopeli, hienookin hienompi sellanen. Vuosmallin -88 Tonotan Korilla, sikspäkki vai mikälie hätsbackki olikaan, vinoperänen jokatapaukses, yksykkösellä lähes loppuunsa viilatulla pensakoneella ja vasta toinen kierros tripsissä menossa, tällä uusitulla meinaten.Sillä vanhallakaan erellisen omistajan mukaan ( puhu muuten ihmeellistä mönkerrystä, oisko ollu jotaan vierasta kieltä ? ) ollu vetästy paljookaan yli miltsin, mut kun se oli sellanen wiisari-malli ja Max halusi rikitaalisen...ja mittarihan se on se mikä pelin menemiset kertoo, jos on muuta vikkaa ni tulee lätäkköä alle taikka stoppi tiellä, näin oli Maxille kaverit amiksessa kertonu joskus takavuosina, silloin kun tällaisista Maxin pärstäkertaa nyttemmin komistavista kiiltäviksi vahatuista karju-viiksistä vasta salaa haaveiltiin...
 
Tätähän ei Maxilla ollut minkäänmoista syytä epäilystää, kun kaara oli muutennii niin maan perusteellisen komia ja taidon puutteessa isolla tunteella tuunattu, tosin vissiinkin jossain kohtii oli ne tunteet enempi tai vähempi loiskunu myrskyn vallassa. Ne on ne lisäaineet, ne on vaarallisia, oli niitä sitten sotkettuna pentsiinissä tai mehuklasis. Nesteytys taasen ylipäätään on Pakollista, varsinkin mekaanikolle niinä pimeinä talviehtoina siellä tallin sekamelskassa vermeitä pidellessä. On ne isot tunteetkin herkemmässä, ja taitotasotkin paremmalla hapella kun on nesteet tasapainossa ?
Varsin monta iltaa oli menneenä talvena tuolla Max&Co:n kimppatallissa kulunutkin, ihan vaan vois sivulliselle tuollaista tulla mieleen jos sattuisi ovelta sisälle kurkkaamaan. Puuttuu pojilta tiimistä sellanen siivous-intonen hemmo joka jaksais noita salaperäisesti ( itekseen ? ) tyhjenneitä pullokoreja ja pussukoita johkin lähikauppaan edes kerran talveen roudata...viedään porukalla sitten ku on Tonota siinä kunnossa jotta kehtaa kartsalle karauttaa, tuommoista taisivat sopia alkusyssyllä, sillon kun eka kertaa sopivaa tunnetasoa haeskeltiin ja nauhalta ameriikan tuunaus-opetus-ohjelmaa "Apina vai Korilla" tavaillen.
Siittä hetkestä vois vaikka laskee alkaneeks tään tiimin talvitestit, sessiot joissa ääntä ei säästelty, nesteissä ei pihtailtu eikä sanatkaan aina ulostautuneet ihan oikeissa järjestyksissä...tuunauksen työjärjestyksistä puhumattakaan...
 
Kaukana ei ny enää olis se hetki kun Tähti ois syttyny, jos vaan ois kipunaa akusta löytyny, mut hiukka meinaa takkuu ny. Valmista oli kyllä tullu, pellityöt loppu jo lokakuussa, vain hetki myöhemmin kuin pellit. Yks melkeen kokonainen plootu oli kimpassa ostettu paikallisen kooraudan konkurssi-huutokaupasta, eikä se edes ollu kerinny pahemmin ruosteeseenkaan siinä kun keväästä asti oli ulkosalla uutta kotia ootellu, edes puhki mistään ollu. Paikkapaikoin vähäsen kuhmuilla ja lommoilla, mut nekin kaikki Itellan ovelta-ovelle systeemin aikana, ja korjattavissa isolla lekalla valtion laskuun. Värikin valmiiks sellain sopivan ruskeenpunanen, että säästyis pohjamaalia viimeistely-vaiheessa. Yks wanhanmarkan kokonen pala siitä tanssattiin irti ja myytiin vieraalle, loput meni osiks Korillan pohjaan ja lopuks kylkiin. Pitäs kestää, ku on kolme millii paksuutta ?

Katosta saatiin lisäpeltii, siitä mihkä se luukku leikattiin, mut se meni kaikki konepeltiin. Siihen mihkä ekana leikattiin uus ilmanotto-aukko, ja mikä sit tokana paikattiin kun meni harjotuksen puuttees vähäsen toiselle poskelleen. Ny tarvis viel saada jostain yks tai kaks palaa millä paikata se katto, mut onneks sillä ei oo niin kiiru, kunhan kesän vesikeleihin kerkiää. Lumet pysynee ulkosalla nykyselläänkin, vahvaa valintatalon kassimuovii on siinä oikeen kaksinkerroin ja saumaukset on aidolla roudarilla tehty melkeen niinko jollain haltilla sadepuvuissa, eli tarkkaan ja varsinkin limittäin.
Muuten tuli niin siliää pintaa jotta melkeen vaippaa tekis mieli ylle vetästä. Laikkoja kulu kaks pakettii, ja honkkarin rälläreitä kolme. Ihmeen helposti niillä saa savut ja palokunnan pihalle ?

Pohjamaalit oli helppo nakki, oppia tuli siinäkin taas kotiopäin jotta kantsii sitä ponnekaasua ympäriinsä suihkiessa avata muutakin kun suunsa ja talonsisäiset ilmastointihormit,esimerkiks vaikka se iso ovi pihallepäin.
Ei muuten, mut niistä kaasuista menee umpitallissa ( ja umpimällissä...) suht nopsaan nakit vattassa sekasin ja tahtoo ylöspäin, sit on helpolla koko talli sekasin.
Lisäks nyttemmin jo kokemusperäisen tiedon sekä vanhan lähiö-legendan mukaan tämmöisen kellaritallin yläkerrassa ilmeisesti useimmitenkin asustaa joku wihanen eläkeläis-gubbe jolla on ennestäänkin jonkiasteisia astma-oireita,jokka taas ei varsinkaan tykkää kun liesituulettimesta tuuppaa jotain ylimäärästä kokkelinkeittäjän silmille. Sit jossei joku kerrasta usko tai opi, ni kokeilee vaan uudestaan pintamaalin kaa, niin mekin tehtiin ja ihan yhtä vaikeeta meinas olla...

Mut maalatuks tuli kummiskin, noita sivu-seikkoja käsitellään lisää ja uudestaan heti kun kutsut käräjille saapuu, tosin sillonki sitte sulettujen ovien takana. Punaset helmiäiset saatiin leviäks pintoihin just sopivasti jouluks, paitti et meinas loppuu värit kesken leikin kun innostuttiin siinä muutama kuusenkoriste tutuille mummoille vetäseen samoilla paineilla. Jösti prkl, tiimin hyväntahtosin pölöttäjä,halus viel ihan loppujämillä kokeilla kokokuusen meikkaustakin, kerkis vaan purkki tyhjäks jo alaoksilla. Että tuli maukas siitä joulupuusta, on niinko olis liekkki kynttilästä karannu jo valmiiks kun on alaoksat candypunasta ja ykskolmas-osa ylempää vasta vihertää, tästä tykkää jo naapuritkin kun tuohon pihalle pystyyn täräyttää.
Ei tarvi ees mitään lisävaloja, ku on toi fleikin määrä maalissa jo kohillaan jotta varmana loistaa pimeessä, niinko muuten toi koko Tonotaki jahka pääsee liikkeel.
Siinä tosin on myäs ne lisäkuupat.Etupuskuriin bostikilla liimattuna, ilman polttimoita ja virtapiuhoja, mut onpahan uskottavan näköset. Ja halvat, ku löyty naapurin tyhjältä tontilta valmiiks irtonaisina ja hyljättyinä. Tää ei nyt oo mikään näkyvyys-juttu, ei ne oo siinä siks että näkyis paremmin, ainoostaan ku näyttää paremmalta. Ja sai halvalla.


--- to be continued ---

  

Mikä Xon Cup?