On The Rod -part 5

MaxRpm towards 2009                                        -part 5 / On The Rod



Suoristuhan se siitä, vaikka liki liippas ettei olis sinkkipintoja kaavittu ruvelle noista Maxin mielestä hieman pelottavistakin rampin reunakaiteista. Vähäsen siinä taas tunki perää rinnalle, kun kakkosta pesään lasautti. Kumee töräys ja pientä lieskaa heitti paisareista, mut singahti Tonotani kans suhteellisen nopiaan seuraavat pari kilsaa, ennenku jälkipoltto hiipu. Logitechin plastiikkavällärit vinku kuolemaa jo ekassa oikasussa, mut hiljeni lämmetessään ja kesti kun kestikin seuranneet vasen-oikee-kieputukset, jotain 16 varvii topparilta topparille ennenku suoristu.

Töräyksen kumeus oli jotain mistä moni baritooni ois valmis maksaan seuraavan kolmen vuoden oopperoittensa liksat. Harmi vaan töräyttäjän kyydissä oleville, ku jää melkeen aina kuulematta toi, ei pääse ite nautiskeleen. Ei kerkii, ku lähtee peli alta pois nopeemmin mitä töräys kulkee. Eikä oo varmuutta aina siitäkään mihkä suuntaan se töräys lähtee, jos lähtee takasippäin ni sit ei oo mitään saumaa vaikka koittas heti topata kuunteleen. Kestää se toppiki sen pari kilsaa.
Etiäpäi kohistuessa taas se äänen vauhti o suht vakio ja rajallinen, mut Tonotanin ei.

Yleensä siitä sitte luetaan seuraavien päivien lehdistä, niinkun nytkin huomisessa SawoksSanossa kerrottiin yliluonnollisesta tapahtumasta eräällä motarin viereen vahingossa purkamatta jääneellä maatilalla. Siellä jäi aamulypsyssä maidot purkittamatta ja syytä tutkimaan on asetettu oikeen puolivirallinen hutkintolautakunta, kylän kuus wanhinta ja wiisainta, apunaan Sinfonialaitoksen viittomakielen kolmas vuosikurssi.
Varsinainen six-päkki taas, kyllä varmana esiintyy tuloksissakin heiluntaa ja huojuntaa enempi ku digi-teeveessä ekavuotena. Käsittelystä puhumattakaan.

Selvii tuon kaiken ymmärryksen ja jopa maikkarin uutiskynnyksen ylittäneen tapahtuman syy ikinä tai ei koskaan, emäntä on ihan tyytyväinen ku valmiiks pastoroidusta piimästä sai kummiskin perusmaitoo paremman hinnan. Ja sitä piimäähän tuli, melkeenku joku tsunami ois iskeny Heluveenan jakkaralta ales. Jatkukin reilun viikon, ennenku laimistu. Äidinmaidosta tosin sais viel enempi, niinkun pankissa kerrottiin krakapäitten tunkiessa piimärahoja lokeroon ja Heluveenan vaan kiinnostuneen oloisena nostellessa kulmakarvojaan, pöllähtänyt virne jo aavistuksen roikkuvilla poskipäillänsä.

Johtuko virne piimädollareista vai kaiken aloittaneesta töräyksestä, sitä ei kerrottu eikä tiedetty edes siellä pankissa.

Maxia harmitti ihan oikeesti toi töräysten kuulemisten jääminen pelkästään jälkipuheiden ja –juttujen varaan. Ihan niinkun se perälieskakin, nää ois mukava kokee, nähdä ja kuulla ihan livenäkin. Suunnitteluasteella oli jo jonkinmoinen nauhotus-reki pitkällä remmillä sinne Tonotanin uusiksromattuun takahuuleen sidottuna, muttei vielä ollu putjetissa varaa kilsan-parin pätkälle jotakin tarpiiks vahvaa narusta, jotta kestäs sen pikku rykäsyn. Max oli justiinsa yks ehtoo soffaltaan katellu, ku discoveri-töllössä kerrottiin, et pisin toistaseks punottu bentzi-vaijerikin oli vaan jotain parisataa meetrii. Ei sellanen mihkään riittäs, eikä ois muutenkaan asiaa sillä reellä ottaa mitään kimmokkeita takasippäi, sitä huulta lommottamaan, ei, vaikka tuskin se ikinä huulille pääsiskään ku ei kerkii siihe vauhtiin mukaan.
Ennenku topatessa, ja sit voiskin muuten napsahtaa ilkeesti.
E-ei, täs tarvittas ny jotaan avaruus-matskuja.

Nasalta vois löytyy, mut eka tarvis löytyy jonku tuollasen Heluveenan täysladattu lokero, tai edes tunnarit sinne. Ja sit tarvis vahvistaase takahuuli, ja sen pidikkeet, ja….no, tossa olis vielä pohtimista tälle reissulle ajantapoks, ja todennäkösesti melko pitkästi vielä senkin jälkeen.

Niin oli Max uponneena noihin reki-ajelu-juttuihinsa, ja pojat takapenkillä vieläkin startista sekasin, ettei kukaan huomannu siinä eessä poikittain tiellä ollutta ja hienosti huomio-väreillä raidalliseks teipattua tankoa. Mikälie puomi ollu, mut niin lensi päreiks lepikkoon ku team Rpm läpitte runttas, alun kolmattasataa. Präps se sano vaan ja katos. Oli siinä joku valotolppaki vierellä, ja vissiin ylläkin, mut kuten tapana on Maxin ollessa logitechin varressa ni eipä noita juurikaan huomioida, niinkun ei nytkään. Ne jäi sinne paikoilleen, punasina loistaan, kuulemma. Niin se konstaapeli ainakin kerto sit myöhemmin.

Hyvä että jäi, ni osaa muut varoo, nyt kun ei siinä enää sitä puomiikaan oo.




 --- to be told later, what’s behind the puomi ---

Mikä Xon Cup?